Takaisin nollapisteeseen
Omakohtainen romaani 60-luvun Helsingin alamaailmasta, Atena 2017

Mies herää sairaalasta. Viime viikot ovat hämärän peitossa, vankilasta päästyään hän oli korkannut viinapullon ja huuhtonut pois linnareissun muistot. Yksi muistikuva kuitenkin nousee esiin muita selkeämpänä: hän oli kuullut naisystävänsä raiskauksesta ja pahoinpitelystä. Ja nyt hän haluaa löytää syyllisen. Pian lehtiotsikot julistavat raaoista pahoinpitelyistä, mutta mies pitää matalaa profiilia. Poliisin kiinnostus on kuitenkin jo herännyt. 
Nollapiste on lähes dokumentaarinen kuvaus 1960-luvun lopun Helsingistä lestinheittäjien, juoppojen, narkomaanien, huorien, pikkurikollisten maailmasta. Se esittelee kaupungin pimeät kadut, puistot ja nuhjuisimmat kuppilat mutta myös rokkarit ja hipit, ja kirjan sivuilla soi ajan nuorisomusiikki.

”Takaisin nollapisteeseen on kiehtova romaani varjoisilta kujilta, Helsingin Kalliosta, Sörkasta ja Rööperistä. Kirja ammentaa osin kirjailijan omasta, alkoholin värittämästä nuoruudesta. Se tuo kirjaan vahvaa läsnäoloa ja aitoutta… 1960- ja 1970 lukujen Helsinki piirtyy runsaina kahviloiden ja ravintoloiden ja paikkojen niminä, nyt osin jo kadonneina… Tarina kantaa ja henkilöissä on syvyyttä, kivun puolelle menevään surumielisyyteen asti.”
​- Sari Autio, Ilta-Sanomat

”Takaisin nollapisteeseen on taitavasti ja moniulotteisesti rakennettu ja sosiaalisesti kantaaottava tarina. Se kuvaa uskottavasti 60-luvun lopun pääkaupungin ilmapiiriä. Nuoriso on valloittamassa yhteiskunnan eri askelmat, niin hyvässä kuin pahassakin… Helsingin jo kadonnut kaupunkikuva nuorison menomestoineen, jengien piilopaikkoineen ja pelottavan hämärän sektoreineen herää henkiin joka sivulla.”
​- Otto Lappalainen, Salon Seudun Sanomat

Takaisin nollapisteeseen ei ole ”kovaksikeitetty” dekkari vaan pikemminkin inhimillinen tarina vääristä valinnoista ja niiden seurauksista, kohtalon oikuista ja hukatuista mahdollisuuksista.”
- Hannele Salminen, Kirjasta kirjaan verkkoblogi

”Takaisin nollapisteeseen on upea rakkaudentunnustus Helsingille, jonka katuja, rakennuksia ja atmosfääriä Matilainen kuvaa tarkasti ja hellästi… Kirjan sanoma nousee yli näennäisten tapahtumiensa. Se on ylväs ja koskettava kuvaus lähes kosmisesta irrallisuudesta ja yksinäisyydestä. Siitä, kun mikään ei enää merkitse mitään, eikä millään ole mitään väliä: ei viinalla, eikä miehen koko ajan eteenpäin siirtämällä itsemurhalla. Ei edes kostolla, jonka merkitystä mies itsekin välillä epäilee… Matilaisen mies vaeltaa Helsingin pimeitä katuja kuin konsanaan Harry Haller Herman Hessen Arosudessa. Se että päähenkilö ei ole nimeltään esimerkiksi Arska tai Pena, etäännyttää lukijan kohteestaan ja siirtää ajatukset eksistentiaalisiin pohdintoihin. Näen selvästi myös miehen yhteyden Franz Schubertin Winterreisen vaeltajaan, jota kuolemakaan ei enää huoli matkaansa.”
- Risto Nordell, YLE Radio 1, Riston Valinta